Max & Morris

Kesäkuun viimeisiä päiviä elellään ja blogissa on ollut valitettavan hiljaista. Kylläkin ihan syystä... Tänä keväänä meidän perheemme on saanut elää suurta murhetta ja huolta, meitä on koeteltu kunnolla. Uskaltaisinko nyt toivoa, että pahin olisi takanapäin... en tiedä.

Koirarintamalla olemme elelleet hiljaiseloa edellä mainituista syistä. Juusto suvun vanhimpana on yrittänyt pitää vanhemman ja viisaamman roolia päällä, ja pikkupojat ovat senkun kiihdyttäneet tahtia kohti vapaan kasvatuksen ja oman määrämisoikeuden luvattua kesää.
Tasapainoilusta huolimatta Max on tuota pikaa 9 kuukautta, ja Morriskin jo puoli vuotias. Mihin tämä aika katosi? Ja mitä näistä oikein tulee?

Kesä ei ole veläkään alkanut ja sää on ollut viheliäisen epävakaata. Olemme käyneet epäsäännöllisen säännöttömästi treeneissä, ja kyllä sen aistii. Energiaa ja tahtotilaa olisi juniorissa enemmänkin, mutta ehkä sitten lomalla, jonka me vietämme uiden ja sienestäen Siuntiossa, käydään ehkä tutustumassa Hankoon, mutta siinäpä se on. Tilauksessa on joutilas ja lempeä loma.

Pojat kävivät Tuulia ja Raulia helsaamassa ja Tuuli napsaisi pari kivaa kuvaa ei siistityistä tahi pestyistä pojista. Onhan sitä kasvua tullut sitten viime kuvan :). Järjen saapumista vielä odottelemme.

Max 9 kk

ja Morris 6 kk