Kevättä kohti, Max ui

Jäin eilen lukemaan näitä blogini tekstejä - kun piti kirjoittaa uusi teksti... Voi miten paljon onnea, iloa ja samalla niin suurta surua näihin vuosiin mahtuu. En olisi kuuna päivänä voinut kuvitella koiraharrastuksen vievän paitsi pikkusormen, myös koko käden.
Olen omistanut koiria 7,5 vuotta. Täysin amatööri mitä tulee koiriin - kaikin tavoin. Silti näihin vuosiin on mahtunut enemmän kuin keskiverto kioskiromaaniin!
Tänään kävin Maxin,  elämäni kolmannen koiran kanssa uimassa siellä samassa paikassa missä Gustonkin kanssa. Uimaopettaja tervehti meitä ystävällisesti ja muisti minut hyvin. Max pääsi liivien kanssa uimaan ja voi miten hienosti 4 kk ukko menikään!
Ensikertalainen ja synnynnäinen uimari saman tien, <3 mun Max!